Wie ein kleines Paradies!

Woaah, en voi muuta kun huokasta onnesta tällä hetkellä KOSKA TÄÄ PAIKKA ON IHAN TÄYDELLINEN!! Oon niin onnellinen et päätin lähtee vaihto-oppilaaks ja sanon näin vaikka oon ollu täällä vasta alle viikon. Voihan se olla vaan jotain alkuhuumaa, mutta oon tuntenu itteni heti alusta alkaen täysin tervettulleeks, eikä koti-ikävästä oo tietookaan. Host perheen jäsenet on todella ystävällisiä ja hauskoja ja mun uudessa kodissakaan ei oo valittamista!

En oo kuitenkaan selvinny täysin ilman taka-iskuja, koska onnistuin hukkaamaan mun passin Wienin kentällä (en ymmärrä miten pystyin hukkaan sen kaikista tärkeimmän!?). Huomasin siinä sitten, et jotain on pielessä, kun mun nimeä alettiin kuuluttaan keskusradiosta ja aluks en saanu ees selvää siitä puheesta, erotin vaa et ne lausu mun sukunimen julinen:D Tajusin et mun passi oli poissa, eikä mulla ollu hajuakaan mihin se ois voinu jäädä, pakko myöntää että pieni paniikinpoikanen siinä tuli, kun aloin puolijuoksua ryntäillä ympäri lentokenttää paikkoihin missä olin ollu ja kyseleen oisko kukaan sattunu näkemään mun passia. No, lopulta onneks löysin sen yheltä infopisteeltä, mistä olin aikasemmin kysyny neuvoa ja kaikki oli taas hyvin! 

Perille oon siis lopulta kuitenkin päässy turvallisesti ja tässä muutama kuva mun kodin lähiympäristöstä!--->

Tää on meidän kylän paloasema! Ihan erinäkönen ku Suomessa ja kaikki muutkin viralliset rakennukset on tän tyylisiä!

Kun sain tietää, että tää paikka ei oo ihan alpeilla, ajattelin et ei siellä vuoria hirveesti oo, mutta tää paikka on täynnä niitä! Mihin ikinä katonkin ni täällä on Ellivuoren kokosia tai isompia kumpuja, ja se näyttää todella kauniilta!

Eisbachissa on todella paljon maissipeltoja ja tuntuu oudolta kävellä tiellä, jonka vieressä on maissipelto, koska nuo maissinvarret on kaksmetrisiä!

Oon ihastunu täysin itävaltalaisiin taloihin ja koteihin ja ruokaan! Syön joka aamu sämpylää aidolla voilla ja hillolla/nutellalla, eli aika tuhtia tavaraa! Täällä (tai ainakaan mun host perheessä) ei käytetä ollenkaan margariineja ja maitoo vaan murojen kanssa, tosin se maitokin on tuplasti rasvasempaa kun Suomessa.

Ollaan tehty tällä viikolla jo niin paljon kaikkee, että en edes tiiä mistä alottaisin! Alkuviikosta oltiin kaupungilla hommaamassa mulle kaikkea tarpeellista ja samalla mun host äiti ja siskot esitteli kaupunkia. Keskiviikkona näin Emman, jonka perhe on mun yks tuleva host perhe (Emma ite tosin lähtee Ranskaan vaihtoon) ja sen pari kaveria, joiden nimiä en nyt muista, olisko ollu Maxi ja Lucas? Toinen noista pojista tulee kuitenkin käymään samaa koulua kun mää. Mentiin bussilla järvelle, joka on kuulemma tekojärvi,  ja hypittiin siellä yheltä sillalta joka oli muuten todella korkeella! Ihmettelen vieläkin kuinka uskalsin hypätä sieltä, mut ei kyl jälkeenpäin kaduta yhtään! Käytiin myös Grazin keskustassa ja ne esitteli mulle paikkoja, takasintulomatkalla junassa oltiin varmaan vaan niin väsyneitä että naurettiin vedet silmissä melkein joka asialle.

Torstaina oltiin syömässä Teresan ja Sophien (host siskojen) ja niiden serkun Julian kanssa ja sen jälkeen mentiin kattoon 21 Jump Street, joka oli dubattu saksaks! Se kuulosti vähän oudolta, mutta yllätyin kuinka paljon ymmärsin niitten puheesta! Muutenkin tuntuu siltä et ainakin mun saksan kuulunymmärtäminen paranee koko ajan kovaa vauhtia, saksan puhuminen on tosin vasta kiitoksen ja olehyvän tasolla mutta kai se tästä! 

Tänään oltiin taas ostoksilla ens sunnuntaina alkavaa kielileiriä varten ja illalla host perheen setä ja täti tuli kylään (se on kuulemma jokaviikkoinen perinne). Pelattiin futista tässä ihan vieressä olevan koulun pihalla, syötiin illallista ja pelattiin korttia ja nyt mä aijon mennä nukkuun! On pitäny kirjottaa jo aikasemmin, mutta mulla ei vaan oo ollu aikaa ja iltasin oon niin väsyny et tekee vaan mieli painua suoraan pehkuihin! Seuraavan kerran kirjottelem varmaankin parin viikon päästä, kun kielileiri loppuu! Toivottavasti siellä Suomessa on kaikki hyvin! Tschüs!

-Nelli